On joukko ihmisiä, jotka eivät kestä sisäistä tyhjyyden tunnettaan vaikka heidän elämänsä olisi täynnä kaikenlaisia asioita ja tavaroita. Katsokaamme euroopan vauraimpia maita, heidän korkeita tilastoja, jotka kertovat masennuksista, itsemurhista ja huumeriippuvuuksista. Samaan aikaan löytyy myös ihmisiä, jotka tyytyvät vähään.
On eurooppalaisia, jotka matkustavat Intiaan tai muualle missä he tukahduttavat egoisminsa alemmalle tasolle ja oppivat tyytymään vähään.
Mitä pienempi egoismi, sitä helpompi on elämä. Itsekkyyden eläimellinen taso yksinkertaistaa asioita. Mitä suurempi egoismi, sitä vaikeammalta se tuntuu. Suuri itsekkyys johtaa kipeisiin kysymyksiin. Jokainen meistä valitsee oman tiensä. Itsekkyytemme kasvaa hetki hetkeltä johtaen meidät kohtamaan vastauksen kysymykseen: ”Miksi olen olemassa?”
Vastaus ei löydy tempuista, huumeista ei myöskään itsevarmuudesta. Ainoa keino löytää vastaus on saada selville maailmat joissa olemme olemassa.
Päädymme sinne — väistämättömästi. Toisinsanoen, jos emme liity maailmamme ohjaavaan systeemiin, saatamme itsemme tilaan, joka on kuolemaakin pahempi. Meidän tulisikin alkaa ymmärtämään yleinen kuva maailmasta, taso, joka sallii pysyä turvassa ja jossa meillä on oikeasti hyvä ja mukava olla.
