Meillä ei ole käsitystä siitä, mitä ulkopuolellamme on. Koemme maailman sisällämme, mutta emme koskaan kykene tuntemaan mitä on ulkopuolella.
Sanokaamme, että kuulen äänen. Olettakaamme, että on jokin lähde joka muodostaa äänen. Se saavuttaa korvassani membraanit, jatkuen sähköisenä virtana ja kemiallisena reaktiona. Vertaamalla kuulemaani aikaisempiin kokemuksiini, jotka ovat tallennettuna aivoissani, ymmärrän kuulevani ääntä. Toisinsanoen, käsitän mitä ulkopuollellani on, en suoraan, vaan koska prosessi on toistunut sisälläni tuhansia kertoja.
Tämän vuoksi olemme kykenemättömiä sanomaan mitä ulkopuolellamme on. Voimme ainoastaan kuvailla sen mitä havaitsemme. Se ei ole riittävä tuki olemassaoloa ajatellen. Tämän vuoksi olemme tulleet johtopäätökseen, missä tämän maailman rajan yli päästäkseen, tarvitsemme uudenlaisen aistin, joka sallii pääsymme uuteen ulottuvuuteen.
