Emme tiedä olemmeko unessa vai emme. Jokainen, joka ymmärtää pelkästään aineellisen maailman katsotaan nukkuvaksi. Tarkkailemme maailmaamme vertailemalla: valo – pimeys, makea – katkera.
Vertaamme kahden asian vastakohtia, kontrasteja. Emme kykene aistimaan yhtä ilman toista.
Koska emme kykene aistimaan toista maailmaa, emme yksinkertaisesti myöskään kykene tajuamaan olemmeko olemassa vai olemmeko horroksessa. Elämmekö vai nukummeko?
Ainoastaan herätessämme tiedämme olimmeko unessa.
Tämän vuoksi meidän tulisi aloittaa aistia korkeampi taso, rikkoa itsemme läpi uuteen ulottuvuuteen ja tämän jälkeen vertailemalla molempia, kykenemme käsittämään niiden epätäydellisyyden. Vertailemalla ja yhdistämällä ne toisiinsa, tulemme löytämään alkuperäisen olemassaolomme.
